KUVA: DESIGNED BY WIRESTOCK- MAGNIFIC. COM

Suomen etuna vetytaloudessa on runsas uusiutuvan sähkön tuotanto.

Infrastruktuuri muuttaa myös vedyn roolia. Kun tuotantoa voidaan yhdistää laajempaan putkiverkkoon, yksittäisen laitoksen ei tarvitse olla täysin riippuvainen paikallisesta vedynkuluttajasta. Samalla verkko voi tasata tuotannon ja kulutuksen vaihtelua ja yhdistää alueellisesti tuuli- ja aurinkovoimaa, teollisuutta, energiantuotantoa ja uusia polttoaineita.

Sähköstä tulee vetytalouden ratkaiseva raaka-aine Suomen etuna vetytaloudessa on runsas uusiutuvan sähkön tuotanto, mutta sama tekijä tekee sähköjärjestelmän kehittämisestä keskeisen kysymyksen. Elektrolyysi kuluttaa merkittäviä määriä sähköä, joten vedyn tuotannon kilpailukyky riippuu paitsi elektrolyyserin tehokkuudesta myös sähkön hinnasta, siirtoyhteyksistä ja tuotannon käyttöasteesta.

EU: n sääntely tuo tähän oman lisävaatimuksensa. Uusiutuvaksi RFNBO-vedyksi luokiteltavan vedyn tuotannossa on huomioitava muun muassa uusiutuvan sähkön lisäisyys sekä tuotannon ajallinen ja maantieteellinen korrelaatio sähkön saatavuuden kanssa. EU: n uusiutuvan energian direktiivi asettaa lisäksi tavoitteeksi, että vähintään 42 prosenttia teollisuudessa vuonna 2030 käytettävästä vedystä on uusiutuvaa RFNBOvetyä; vuonna 2035 tavoite nousee 60 prosenttiin.

Tämä tarkoittaa, että vetylaitos ei ole irrallinen energiantuotantoyksikkö. Sen kannattavuus ja päästöhyödyt riippuvat koko ketjusta: sähköntuotannosta, verkosta, elektrolyysistä, vedyn varastoinnista, kuljetuksesta ja loppukäytöstä.

Vety osaksi teollisuuden energiajärjestelmää Suomen kannalta kiinnostavin kehitys saattaakin olla siinä, että vetyä ei tarkastella vain uutena polttoaineena. Sen ympärille muodostuu järjestelmä, jossa sama uusiutuva sähkö voidaan hyödyntää suoraan sähkönä, muuttaa vedyksi tai jalostaa edelleen synteettiseksi polttoaineeksi. Prosessissa syntyvää lämpöä ja esimerkiksi biogeenistä hiilidioksidia voidaan puolestaan hyödyntää muualla.

Tällainen integraatio on nähtävissä esimerkiksi P2X Solutionsin Joensuun suunnitelmissa, joissa vihreä vety jalostetaan synteettiseksi metanoliksi ja hiilidioksidia otetaan talteen paikallisista tuotantolaitoksista. Hankkeen ympäristölupa sai lainvoiman tammikuussa 2026.

Vedyn merkitys Suomen energiajärjestelmässä riippuu lopulta siitä, kuinka paljon suunnitelluista hankkeista toteutuu ja syntyykö niiden ympärille riittävästi kysyntää. Suomen vuonna 2023 hyväksytyssä vetytalouden periaatepäätöksessä asetettiin tavoitteeksi asema Euroopan johtavana vetytalouden maana ja arvioitiin Suomella olevan edellytykset tuottaa vähintään kymmenen prosenttia EU: n päästöttömästä vedystä vuonna 2030.

Syksyllä 2026 katse onkin siirtymässä hankelistojen sijaan toteutukseen. Seuraavat vuodet näyttävät, kuinka nopeasti investointipäätökset, sähköverkot, vedyn siirtoinfrastruktuuri ja teolliset käyttökohteet etenevät samaan tahtiin. Jos nämä ketjut saadaan yhdistettyä, vety voi muodostua Suomessa ennen kaikkea teollisuuden sähköistymisen ja energiajärjestelmän jouston välineeksi – ei erilliseksi energiasektoriksi. n

12 enertec 3 / 2026