Suomen valtio on tukenut suuria energiasiirtymän investointeja.

Vety rakentaa uusia teollisia arvoketjuja Vedyn rooli on puolestaan vahvimmillaan siellä, missä suora sähköistäminen ei yksin ratkaise päästöongelmaa. Suomessa vetyhankkeita kehitetään erityisesti alueilla, joilla on runsaasti uusiutuvaa sähköntuotantoa ja mahdollisuuksia liittää tuotanto osaksi uusia teollisia arvoketjuja.

Ajankohtainen esimerkki on Vetyalfa Oy: n Utajärvelle suunnittelema Cloudberry-hanke. Euroopan komissio valitsi hankkeen toukokuussa 2026 mukaan Innovaatiorahaston vetyhuutokaupan jatkoon, ja hankkeelle on esitetty noin 224 miljoonan euron tukea. Lopullinen summa vahvistuu avustussopimuksen yhteydessä. Hankkeen suunniteltu elektrolyysikapasiteetti on 500 megawattia, ja vedyn tuotannon tavoitteena on lähes 509 kilotonnia kymmenessä vuodessa.

Hankkeen eteneminen kuvaa samalla vihreän siirtymän investointien luonnetta. Suuret hankkeet tarvitsevat sekä yksityistä pääomaa että julkisia tukimekanismeja, mutta rahoituspäätös ei vielä tarkoita lopullista investointipäätöstä. Cloudberryn tapauksessa varsinaista investointi- ja rakentamispäätöstä odotetaan myöhempään vaiheeseen.

Investoinneissa ratkaistaan myös kilpailukyky Vihreän siirtymän taloudellinen merkitys näkyy siinä, että energia ei ole enää vain tuotannon kustannuserä. Puhtaan ja kilpailukykyisen sähkön saatavuus vaikuttaa suoraan siihen, minne uutta teollista kapasiteettia rakennetaan.

Suomen valtio on tukenut suuria puhtaan siirtymän investointeja muun muassa investointiavustuksilla ja verokannustimilla. Vuonna 2025 käyttöön otetun määräaikaisen verokannusteen piirissä oli 37 investointihanketta, joille myönnettiin oikeus yhteensä noin kahden miljardin euron verohyvityksiin. Toukokuussa 2026 valtiovarainministeriö lähetti lausuntokierrokselle luonnoksen, jonka mukaan oikeus uuteen verohyvitykseen voitaisiin myöntää vuoden 2027 loppuun asti.

Investointien kannalta ratkaisevaa ei kuitenkaan ole yksittäinen teknologia. Olennaisempaa on, miten energia-, teollisuus-, liikenne- ja digitaalinen infrastruktuuri voidaan yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi. Tuulivoima ja aurinkovoima lisäävät puhtaan sähkön tarjontaa, mutta samalla tarvitaan siirtoyhteyksiä, varastointia, kulutusjoustoa ja säästä riippumatonta tuotantoa.

Myös energiatehokkuus säilyy keskeisenä. Mitä tehokkaammin sähköä ja lämpöä voidaan hyödyntää, sitä paremmin rajallinen tuotanto- ja verkkokapasiteetti palvelee teollisuuden kasvavaa kysyntää.

Vihreän siirtymän seuraava vaihe onkin vähemmän yksittäisten teknologioiden esittelyä ja enemmän järjestelmien yhteensovittamista. Suomessa kysymys on siitä, kuinka nopeasti päästötön sähkö, verkot, teolliset investoinnit, varastot, lämpöjärjestelmät ja uudet polttoaineet voidaan rakentaa kokonaisuudeksi, joka palvelee sekä päästövähennyksiä että teollista kilpailukykyä. n

22 enertec 3 / 2026